"Galilealaiset miehet", hän sanoi, "se on Pilatuksen viekas keksintö.
Jos seuraatte minua, niin kyllä niistä nuijamiehistä selviämme."
Galilealaisilla ei näyttänyt olevan mitään vastaan sanomista. "Kyllä, kyllä", he myönsivät.
"Palatkaamme portille puiden luo. Vaikka Herodeen istutukset ovat laittomat, saattaa niistä kuitenkin olla meille hyötyä. Seuratkaa minua!"
He juoksivat minkä jaksoivat puiden luo, tarttuivat ruumiinsa koko painolla oksiin ja mursivat ne irti rungoista, saaden siten tuota pikaa kelpo aseet. Heidän palatessaan aukean pihan lähimpään nurkkaan tulvi vastaan ihmisjoukko, hurjasti paeten porttia kohti. Takaa kuului yhä tuskanhuutoja, valitusta ja kiroilua.
"Liki muuria!" Ben-Hur komensi, "päästetään väkijoukko ohitse."
Painautuen kiinni muuriin he pääsivät ihmistulvan pakkauksesta ja tunkivat vähitellen äsken mainitun ovirakennuksen luo.
"Pysykää nyt yhdessä ja seuratkaa minua!"
Miehet tottelivat mielellään Ben-Hurin käskyjä, ja kun hän syöksyi levottomaan ihmisjoukkoon, niin he seurasivat hänen kintereillänsä. Roomalaiset, jotka nauraen ja pilkaten nuijivat kansaa, joutuivat yhtäkkiä galilealaisten eteen, jotka olivat kevyessä puvussaan notkeat ja sitä paitsi kiihkeät käyttämään aseitansa, jotka olivat yhtä hyvät kuin roomalaisillakin. Sotahuuto kajahti kovasti ja uhittelevasti, iskuja sateli tiheään ja pontevasti; yhteentörmäys oli niin raju, kuin viha suinkin voi tehdä. Ben-Hurin käsivarsi teki ihmetöitä. Hänen väkevyytensä innostutti galilealaisiakin, ja kohta olivat roomalaiset pakoon ajetut. Galilealaiset olisivat innoissaan ajaneet heitä takaa huoneihinkin asti, joll'ei varovainen Ben-Hur olisi heitä pidättänyt.
"Seis, kumppanit!" hän huusi, "tuolta tulee sadanpäämies vartiain kanssa. Heillä on miekat ja kilvet, joita vastaan me emme kykene taistelemaan. Me olemme tehneet tehtävämme hyvästi; peräytykäämme nyt ulos portista, kun vielä on aikaa."
Miehet tottelivat ja kulkivat hitaasti porttia kohti, sillä usein täytyi heidän astua kaatuneiden maanmiesten ylitse, joista muutamat vääntelehtivät tuskissaan, toiset huusivat apua ja muutamat olivat kuolleet; mutta eivät kaikki kaatuneet olleet juutalaisia, ja siinä oli edes jotakin lohdutusta.