Sadanpäämies uhkaili heitä heidän poistuessaan. Ben-Hur nauroi hänelle ja vastasi roomalaisten omalla kielellä: "Jos me olemme israelilaisia koiria, niin te olette roomalaisia shakaaleja. Pysykää vain täällä, kyllä me vielä palaamme."
Galilealaiset nostivat riemuhuudon ja läksivät nauraen tiehensä.
Portin ulkopuolelle oli kokoutunut ihmisjoukko, jonka vertaista Ben-Hur ei ollut koskaan nähnyt, ei edes Antiokian sirkuksessakaan. Huoneiden katot, kadut ja vuorten rinteet olivat täpö täynnä ihmisiä, jotka vaikeroivat ja rukoilivat. Ilma kajahteli heidän huudoistaan ja kirouksistaan.
Portin vartiat antoivat galilealaisten astua ulos ihan estämättä. Mutta heti heidän mentyänsä astui komentava sadanpäämies portin aukkoon ja huusi Ben-Hurille:
"Kuules, sinä hävytön! Oletko sinä roomalainen vai juutalainen?"
Ben-Hur vastasi: "Minä olen juutalaisen poika ja tässä kaupungissa syntynyt. Mitäs tahdot?"
"Että pysähdyt taistelemaan."
"Yksinkö sinun kanssasi?"
"Miten vain tahdot."
Ben-Hur hymyili ivaten.