"Minä puolestani en vaihtaisi tulevaisen elämän yhtä hetkeä tuhanteenkaan tämän maallisen elämän vuoteen."
Egyptiläinen näytti unhottavan kaikki, mitä hänen ympärillään oli, ja vaipuvan syviin ajatuksiin, mutta hetkisen kuluttua hän jatkoi:
"Minä pyydän sinulta anteeksi, poikani, että näin kauan viivyttelin sinua puheellani. Ilo toi minulle sanoja, vaan eivät ne riitä likimainkaan esittämään totuutta koko laajuudessaan. Tutki sitä itse, niin tulet käsittämään, ett'ei se, jota me odotamme, ole tuleva sotilaana miekka kädessä eikä kruunattuna hallitsijana. Nyt on vain yksi kysymys enää vastaamatta: Mistä ja miten me tunnemme hänet, kun hän tulee? Jos sinä pysyt siinä mielipiteessäsi hänen luonteestaan, että hän tulee kuninkaana, jotenkin Herodeen kaltaisena, niin sinun tietysti täytyy etsiä, kunnes löydät purppurapukuisen miehen valtikka kädessä. Mutta se merkki, josta minä tunnen hänet, on, että hän näyttää minulle ja kaikille ihmisille tien ijankaikkiseen elämään, sielun puhtaasen ja kunniarikkaasen elämään."
Kaikki olivat miettiväisinä hetkisen vaiti, kunnes Baltasar lausui:
"Lähtekäämme nyt rientämään edelleen. Mitä nyt olen puhunut, on uudestaan kiihottanut maltitonta ikävääni nähdä häntä, joka aina on ajatuksissani. Olkoon se puolustuksenani teidän edessänne, Hurin poika ja sinä tyttäreni, jos minä teidän mielestänne liiaksi kiiruhdan teitä ja matkalle lähtöä."
Vanhuksen viittauksesta palvelija toi viiniä nahkasäkissä. He joivat, pudistelivat murut liinoilta ja nousivat.
Sill'aikaa kuin orja kantoi teltan ja ruokavarat koriin kamelin selkään ja arabialainen toi esiin hevoset, peseytyivät matkalaisemme lähteen purossa.
Kohta he jo olivat matkalla ja aikoivat tavoittaa karavaanin, jos se tällä välin oli ehtinyt mennä ohitse.
IV LUKU.
Huonoa vaikutusta.