"Enhän toki! Olla vihollinen on sama kuin vihata, ja Isis armossaan on määrännyt, ett'ei minun tarvitse kärsiä sitä tautia. Tiedäpäs, että Isis-jumalatar suuteli minun sydäntäni, kun vielä olin lapsi."
"Sinun puheesi ei ole ollenkaan isäsi puheen kaltaista. Eikö sinulla ole sama usko kuin hänellä?"
"Pitäisihän minulla olla", tyttö nauroi, "jos vain olisin nähnyt, mikä usko hänellä on. Ehkäpä minä ornistankin sen, kun vanhenen. Nuorisoa varten ei pitäisi lainkaan olla uskontoa, vaan runoutta ja filosofiaa ainoastaan; ei myöskään runoutta, joka ei johdu viinistä, ilosta ja rakkaudesta; eikä filosofiaakaan, joll'ei se voi hyväksyä hetken kestäviä hullutuksia. Minun isäni Jumala on liian juhlallinen minulle. Minun ei onnistunut löytää häntä Dafnen metsiköstä. Ei häntä nykyään kuulu myöskään Rooman vierashuoneissa. Mutta, sinä Hurin poika, yksi toive minulla on."
"Toiveko! Kukapa silloin voisi eittää!"
"Minua haluttaa koetella sinua."
"Sano vain!"
"Se on hyvin yksinkertainen. Minä tahdon auttaa sinua."
Tyttö yhä läheni puhuessaan.
Ben-Hur sanoi nauraen:
"Sinä egyptiläinen tyttö — olin sanoa: rakas tyttö — eikö sfinksi oleskele sinun maassasi?"