"Entä sitte?"
"Sinä olet saman kaltainen arvoitusolento. Ole armollinen ja anna edes viittaus voidakseni ymmärtää sinua. Mitä apua minä tarvitsen? Ja miten voit auttaa minua?"
Tyttö tempasi pois kätensä Ben-Hurilta, kääntyi puhuttelemaan hellin sanoin kamelia ja taputteli sen rumaa päätä, ikään kuin se olisi ollut kaikkein kaunein hellyyden esine.
"Oi sinä, nopein ja muhkein elukka Jobin laumasta! Välistä sinäkin kompastelet, jos tie on raivaamaton ja kivinen tai taakka liian raskas. Mistä se tulee, että sinä huomaat yhdessä sanassakin piilevän hyvän tarkoituksen ja aina vastaat kiitollisesti, vaikka avun tarjooja onkin vain nainen? Minä suutelen sinua, muhkea eläin!" Vaieten kosketti hän huulillaan sen leveätä otsaa ja sanoi: "suutelen sen tähden, että olet niin järkevä, ett'et ole epäluuloinen."
Ben-Hur hillitsi mielensä ja vastasi levollisesti:
"Moite ei osunut ohitse. Saattaa näyttää, että olen umpimielinen, mutta en ole, minä vain olen antanut kunniasanani, ja minun vait'oloni suojelee toisten henkeä ja omaisuutta."
"Ehkä! — Mutta niin kuitenkin on!" sanoi Iras äkisti.
Ben-Hur peräytyi askeleen ja kysyi kummastuksesta terävällä äänellä:
"Mitä kaikkea sinä tiedät?"
Iras vastasi nauraen: