"Miks' eivät miehet tunnusta, että naisilla on terävämpi äly kuin heillä? Sinun kasvosi ovat päiväkausia olleet minun silmäini edessä. Eihän minun tarvinnut muuta kuin katsahtaa niihin, niin heti näin, että jokin asia painoi mieltäsi, ja saadakseni selville, mikä se oli, minä vain muistutin mieleeni sanakiistasi isäni kanssa. Hurin poika" — hän hiljensi äänensä ja siirtyi niin lähelle, että Ben-Hur tunsi hänen lämpöisen huo'untansa poskellaan — "Hurin poika: se, jota sinä olet etsimässä, hänhän on se, jota aiotaan juutalaisten kuninkaaksi. Eikö ole niin?"
Ben-Hurin sydän sykki kovasti.
"Kuninkaaksi kuin Herodes, mahtavammaksi vain", Iras jatkoi.
Ben-Hur käänsi katseensa hänestä pois yöhön ja tähtiin, vaan sitte se jälleen kääntyi tytön silmiin ja pysähtyi. Tytön hengitys poltti hänen huuliansa, niin lähellä tyttö seisoi.
"Aamusta asti olemme nähneet näkyjä", tyttö puhui edelleen. "No niin, minä kerron omat uneni, jos sinäkin teet samoin minulle mieliksi. Kuinka on? Miksi yhä niin äänettä?"
Hän työnsi pois Ben-Hurin käden ja kääntyi menemään pois, mutta Ben-Hur otti kiinni ja sanoi kiihkeästi:
"Älä mene, pysähdy ja kerro minulle jotakin!"
Iras kääntyi jälleen, laski kätensä hänen olkapäälleen ja nojautui häntä vasten. Ben-Hur puolestaan kiersi käsivartensa hänen vyötäisilleen ja veti hänet luoksensa hyvin lähelle. Se hyväilevä liike oli ikään kuin lupaus mukautua tytön tahtoon.
"Puhu, kerro minulle näkysi, armas tyttö! Ei profeetta eikä Mooseskaan olisi voinut olla täyttämättä rukoustasi. Käske minua, miten tahdot. Ole armelias."
Ben-Hurin kiivaus nähtävästi ei kiintynyt tytön huomioon, sillä hän katsoi ylös päin ja sanoi levollisesti: