"Näky, joka minua ahdisti, tarkoitti suurenmoista sotaa sekä maalla että merellä, aseiden kalsketta ja yhteen törmääviä armeijoita, kuin olisivat Pompeijus ja Caesar taikka Oktavius ja Antonius jälleen nousseet ylös. Tomu- ja tuhkapilvi nousi ja peitti maailman. Roomaa ei enää ollut. Maailman herruus siirtyi jälleen idän puolelle. Pilvestä tuli esiin uusi sankarisuku. Suurempia satrappikuntia ja mahtavampia kuninkaankruunuja kuin koskaan ennen oli valtiailla lahjoitella, Hurin poika, näyn kadottua minä kysyin itseltäni: Eikö voi suurta palkintoa odottaa se, joka kauimmin ja uskollisimmin on palvellut sitä uutta voittoisaa kuningasta?"
Taaskin Ben-Hur tunsi vastenmielisyyttä. Juuri samaa asiaahan hän itse oli mietiskellyt koko päivän ja joka päivä. Hän teeskenteli, ikään kuin nyt olisi saanut tarpeeksi selitystä.
"Siispä minä nyt olen selvillä sinusta. Sinä tahdot auttaa minua saamaan satrappikuntia ja kruunuja. Kyllä ymmärrän. Ei ole koskaan ollut kuningatarta niin kaunista, niin viisasta, niin aivan luotua kantamaan kruunua, ei koskaan! Mutta voi, armas tyttö, näyt, joista puhuit, näyttivät vain taistelua, ja sinä olet ainoastaan nainen, vaikka Isis onkin suudellut sydäntäsi. Kruunut ovat kuten tähdet niin etäällä sinusta, että sinun on mahdoton niihin ulottua, ell'et tiedä mitään muuta keinoa kuin miekan. Vaan jos tiedät muun keinon, kaunis Iras, niin neuvo se minulle, ja minä ryhdyn siihen vaikkapa vain yksistään siitä syystä, että tekisin sinulle mieliksi."
Iras irroitti kätensä ja sanoi:
"Levitä manttelisi tähän hiekalle, niin saatan mukavasti levätä nojallani kamelia vasten. Sitte voin rauhassa kertoa historian, joka tuli Niiliä myöten alas Aleksandriaan, jossa minä sen sitte kuulin."
Ben-Hur pisti keihäänsä maahan ja levitti manttelinsa.
"Ja mitä pitää minun tehdä?" hän kysyi moittivasti, kun Iras asettui mukavasti istumaan. "Miten Aleksandriassa on tapana kuunnella, seisoallaanko vai istuallaan?"
Iras mukavasta asennostaan vastasi nauraen:
"Satujen kertojain kuulijajoukko on hyvin kirjava ja välistä tekee, mitä mieleen sattuu."
Ben-Hur heti ojentihe suoraksi hiekalle ja asetti Iraan käden kaulalleen.