"Minä olen valmis", hän sanoi.
Iras alkoi kertoa:
Kuinka kauneus syntyi.
Isis oli kaunein kaikista jumalattarista. Sen tähden olikin hänen puolisonsa Osiris, vaikka hyvin viisas ja mahtava, välistä luulevainen, sillä ainoastaan rakkausasioissa ovat jumalat kuolevaisten ihmisten kaltaiset.
Jumalatar-puolison palatsi oli hopeasta ja koristi kuun korkeimman vuoren huippua. Sieltä hän usein matkusti aurinkoon, jonka keskellä ijäisen valon alkulähde Osiris asui puhtaassa kultapalatsissa, niin häikäsevässä, että ihmissilmillä oli mahdoton sitä katsella.
Kerran — jumalat eivät pidä luvussa päiviä — kun Isis oli parhaassa sovussa Osiriin kanssa ja he molemmat istuivat kultapalatsin katolla, näki Isis etäällä Indran, joka maailman avaruuden äärimmäisellä reunalla oli matkalla apina-armeijan kanssa, ratsastaen lentävillä kotkilla. Tämä eläväin olentojen ystävä, joksi Indraa mieluisimmin sanotaan, palasi nyt voittajana ratkasevasta taistelusta inhottavia Rakshakaseja vastaan. Hänen seurassaan olivat sankari Rama ja hänen morsiamensa Sita, joka oli Isiin jälkeen kaikkein kaunein nainen. Isis nousi ylös, päästi irti tähtivyönsä ja huiskutti, ystävällisesti tervehtien Sitaa, huomaa tarkoin: ainoastaan Sitaa. Heti tuli yön kaltainen pimeys sen eteenpäin rientävän sotajoukon ja kultakatolla istujain välille estämään mitään näkemästä, mutta se ei ollut yö, vaan Osiris ainoastaan rypisti kulmiansa.
Sattui että keskustelun aine, josta he äsken olivat puhelleet, oli jotakin, johon ei kukaan muu kuin he voineet kiinnittää ajatuksiansa. Jumala nousi nyt ylös ja sanoi majesteetillisesti:
"Mene nyt kotiisi. Minä tulen toimeen ilman sinun apuasi. Minä voin itse luoda täysin onnellisen olennon. Hyvästi nyt!"
Isiillä oli silmät suuret ja loistavat kuin temppelin huippujen kultapallot ja myöskin yhtä lempeät. Hän nousi ja sanoi hymyillen ja katsoen kuin täysikuu elokuussa:
"Jää hyvästi, rakas puolisoni. Minä varmaan tiedän, että sinä kohta kutsut minua, sillä ilman minua sinä et voi luoda täydellisen onnellista olentoa, niin kuin — hän vaikeni voidakseen nauraa — sinä itsekään et voi tuntea itseäsi täysin onnelliseksi ilman minua."