"Mitä tietä hän kulkenee?"
"Tätä."
Äiti pani kätensä ristiin ja katsahti kiitollisesti taivaasen.
"Kenenkä sinä luulet hänen olevan?"
"Hän on Jumalan poika."
IV LUKU.
Parannettuina.
Neljännellä tunnilla alkoi liike Betanian tiellä vilkastua, ja vihdoin odottajien silmät huomasivat moneen tuhanteen nousevan väkijoukon esiintyvän Öljymäen harjalle ja laskeutuvan tietä alas. Ja, mikä siinä oli kummallista, jok'ainoalla siinä joukossa oli palmun lehvät kädessään. Heidän katsellessaan tätä kummaa nähtävää toi itätuuli heidän korviinsa äänten hälinää vastakkaiseltakin puolelta. Silloin äiti herätti Tirzan.
"Mitä tämä kaikki tarkoittaa?" Tirza kysyi.
"Hän on tulossa", vastasi äiti. "Väkijoukko kaupungista päin tulee häntä vastaanottamaan, idästä päin kuuluu hänen seuralaistensa äänet. Täällä meidän paikoillamme ne tavannevat toisensa."