Siitä huolimatta hän riensi luo ja piti sientä natsarealaisen huulilla.
Mutta, voi, se oli jo liian myöhään.
Ristiinnaulitun kasvot verisinäkin loistivat ylimaailmallisesti. Hän avasi silmänsä ja käänsi ne taivasta kohti, ikään kuin nähden jotakin ihanaa siellä ylhäällä, korkealla pilvien takana. Täytetyn velvollisuuden tunnetta, helpotusta, jopa riemuakin oli huudossa, jonka uhri nyt lähetti kaikumaan:
"Se on täytetty."
Samalla tavalla sankari, kuollessaan suurenmoisen urhotyön jälkeen, tervehtii sen päättymistä vielä viimeisellä riemuhuudolla.
Ristiinnaulitun silmäin loisto sammui. Orjantappuroilla seppelöity pää painui hitaasti alas. Ben-Hur luuli, että elämän ja kuoleman taistelu jo oli loppunut, mutta eroava henki ponnisti vielä viimeisen kerran, ja ympärillä seisojat kuulivat sanat:
"Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni!"
Kidutettu ruumis värähti. Natsarealaisen lähetystyö ja maallinen elämä oli päättynyt.
Ben-Hur palasi ystäviensä luo ja sanoi yksinkertaisesti:
"Kaikki on lopussa: hän on kuollut."