"Siltä kuului!" virkkoi hiiri. "Minä jatkan. Edvin ja Morcar, Mercian ja Northumbrian kreivit asettuivat hänen puolelleen, yksin Canterburyn arkkipiispakin Stigand, keksi sen!"
"Keksi minkä?" kysyi sorsa.
"Keksin sen", vastasi hiiri jotakuinkin äreästi. "Kyllä kai sinä tiedät mitä se merkitsee."
"Tiedän kyllä mitä se merkitsee, kun minä keksin jotain", arveli sorsa. "Se on tavallisesti mato tai sammakko. Mutta mitä arkkipiispa keksi?"
Hiiri ei ollut huomaavinaan tätä kysymystä, jatkoi vain nopeasti: "— keksi sen olevan parhaan keinon. Hän lähti siis Edgar Athelingin seurassa kohtaamaan Vilhelmiä tarjotakseen hänelle kruunun. Vilhelmin käytös oli ensin vaatimatonta, mutta hänen normanniensa hävyttömyys… Kuinka voit nyt, kultaseni?" lausui se kääntyen Liisan puoleen.
"Olen yhtä märkä kuin ennenkin?" vastasi Liisa alakuloisena. "Juttu ei näy minua ollenkaan kuivaavan."
"Siinä tapauksessa", virkkoi drontti nousten juhlallisesti ylös, "minä ehdotan, että kokous ajourneerataan, jotta voisimme viipymättä adopteerata energisemmät toimenpiteet."
"Puhu selvää kieltä!" sanoi kotka. "En ymmärrä puoliakaan pitkästä puheestasi, ja lyönpä veikkaa ettet itsekään ymmärrä koreita sanojasi!" Ja kotka nauroi salavihkaa painaen päänsä piiloon, jotkut toiset linnut tirskuivat ääneen.
"Aioin vain sanoa", virkkoi drontti loukkaantuneella äänellä, "että parhaiten kuivuisimme, jos panisimme toimeen vaalikilpajuoksun."
"Mitä on vaalikilpajuoksu?" kysyi Liisa, vaikkei juuri uteliaisuudesta, mutta drontti oli keskeyttänyt puheensa ikään kuin se olisi odottanut jonkun jotain kysyvän, eikä kukaan muu näyttänyt haluavan puhua.