"Pässi!" huudahti hiiri äkäisesti.
"Missä, oi missä näet pässin?" kysyi Liisa iloissaan luullen saavansa nähdä isänsä tallipässin.
"Itse olet pässi!" torui hiiri, nousi ylös ja lähti pois. "Sinä suututat minua lörpötyksilläsi."
"En minä pahaa tarkoittanut", puolustautui Liisa rukka. "Mutta sinä olet niin kovin herkkätunteinen."
Hiiri vain murahti vastaukseksi.
"Hiiri kulta, tule takaisin kertomaan tarinasi loppuun", rukoili Liisa. Ja kaikki muut huusivat yhteen ääneen: "Tule, tule hiiri kulta!" Mutta hiiri pudisti vain päätään kiihkeästi ja astui yhä kiivaammin.
"Mikä vahinko, ettei hän jäänyt!" huokasi papukaija, kun hiiri oli kadonnut näkymättömiin; ja muuan vanha äyriäinen käytti tilaisuutta neuvoakseen tytärtään: "Kultaseni! Opi tästä, ettet koskaan anna pahalle sisulle valtaa!"
"Suu kiinni, äiti!" tiuskasi pikku äyriäinen nenäkkäästi. "Sinun neuvosi voisivat saattaa osterinkin suunniltaan."
"Toivoisinpa, että Mirri olisi täällä", virkkoi Liisa ääneen puhuttelematta ketään erityisesti. "Kyllä se toisi hiiren takaisin."
"Sallikaa minun kysyä, kuka on Mirri?" sanoi papukaija.