"En ymmärrä", sanoi kaalimato.
"Pelkään etten voi tätä sen paremmin selittää", vastasi Liisa hyvin kohteliaasti, "sillä enpä edes itsekkään voi tätä ymmärtää, sitä joutuu näet aivan ymmälle, kun monta kertaa päivässä muuttaa kokoaan."
"Vielä mitä!" sanoi kaalimato.
"Ehkä te ette ole tätä vielä kokenut", sanoi Liisa, "mutta annapas olla, kun jonakin päivänä muututte koteloksi ja sitten perhoseksi, eiköhän silloin tuntunut vähän hullunkuriselta, vai mitä?"
"Ei ollenkaan", vastasi kaalimato.
"Teidän tunteenne ovat luultavasti erilaiset kuin minun", sanoi Liisa, "sen vaan tiedän, että minusta se tuntuisi kovin hassulta."
"Sinusta", hymähti kaalimato ylenkatseellisesti. "Mikä sinä sitten olet?"
Ja näin oli taas jouduttu siihen, mistä oli lähdetty. Liisa oli vähän harmissaan kaalimadon perin lyhyistä huomautuksista; hän suoristi selkänsä ja sanoi hyvin juhlallisesti:
"Minun mielestäni te voisitte ensin kertoa minulle, kuka te olette?"
"Miksi?"