"Oh, kyllä sinä aina jonnekin saavut, kun vain kuljet kyllin kauan", sanoi kissa.
Liisa ei voinut kieltää tätä, hän teki siis toisen kysymyksen.
"Minkälaista väkeä asuu täällä läheisyydessä?"
"Tuolla päin", sanoi kissa huiskauttaen oikeanpuolista käpäläänsä, "asuu muuan hatuntekijä, ja täällä päin", huiskauttaen toista käpälää, "asuu höperö jänis. Mene kumman luo haluat, he ovat molemmat hulluja."
"Mutta minua ei haluta mennä hullujen luo", huomautti Liisa.
"Oh, sille et sinä voi mitään", sanoi kissa. "Me olemme kaikki täällä hulluja. Minä olen hullu. Sinä olet hullu."
"Kuinka sinä tiedät, että minä olen hullu?" kysyi Liisa.
"Sinun täytyy olla", sanoi kissa. "Muutenhan et olisi tullut tänne."
Liisasta ei tämä seikka todistanut mitään; mutta hän ei sen enempää vastustanut, kysyi vain edelleen: "Ja mistä sinä tiedät, että itse olet hullu?"
"Ensiksikin", sanoi kissa, "koira ei ole hullu. Senhän sinä myönnät?"
"Myönnän kyllä", sanoi Liisa.