"Ei sitä olekaan", sanoi höperö jänis.
"Silloin ei ole juuri kohteliasta tarjota sitä minulle", sanoi Liisa harmissaan.
"Ei sekään ollut liioin kohteliasta, että sinä kävit pöytään kenenkään pyytämättä", sanoi höperö jänis.
"En minä tiennyt, että se oli sinun pöytäsi", sanoi Liisa, "se on katettu paljon useammalle kuin kolmelle."
"Sinun hiuksesi kaipaavat saksia", sanoi hatuntekijä. Hän oli hetken aikaa tarkastanut Liisaa hyvin uteliaasti, ja nämä olivat hänen ensi sanansa.
"Sinun ei pidä tehdä henkilökohtaisia huomautuksia", sanoi Liisa jotenkin ankarasti, "se on kovin epähienoa."
Hatuntekijän silmät lensivät selälleen, kun hän tämän kuuli, mutta hän ei sanonut muuta kuin: "Missä suhteessa korppi on kirjoituspöydän kaltainen?"
"Ahaa, nyt tulee hauskaa!" arveli Liisa. "Onpa hauskaa että he rupeavat arvoitusleikkisille. Luulen että voin sen arvata", hän sanoi ääneen.
"Tarkoitatko, että voit ratkaista sen?" sanoi höperö jänis.
"Tietysti", sanoi Liisa.