"Silloin sinun pitää sanoa mitä tarkoitat", sanoi höperö jänis.
"Niinpä kyllä", vastasi Liisa nopeasti; "ainakin — ainakin minä tarkoitan mitä sanon — sehän on aivan sama asia."
"Ei lainkaan sama asia!" sanoi hatuntekijä. "Mitä ajatteletkaan, aivan yhtä hyvin voisit sanoa että minä näen mitä syön, on sama asia kuin minä syön mitä näen!"
"Aivan yhtä hyvin voisit sanoa", lisäsi tähän höperö jänis, "että minä haluan sitä mitä saan on sama asia kuin minä saan mitä haluan."
"Aivan yhtä hyvin voisit sanoa", lisäsi murmeli, joka näytti puhuvan unessa, "että minä hengitän, kun nukun on sama kuin minä nukun, kun hengitän."
"Sinulle se onkin sama asia", sanoi hatuntekijä. Tähän päättyi keskustelu, ja seura istui hetken aikaa ääneti. Liisa sillä aikaa koki muistella mitä oli kuullut korpeista ja kirjoituspöydistä, mutta sitä ei karttunut paljon.
Hatuntekijä katkaisi ensiksi hiljaisuuden. "Monesko päivä tätä kuuta onkaan tänään?" hän kysyi kääntyen Liisan puoleen. Hän otti kellon taskustaan ja katseli siihen levottomana, ravisti sitä tuon tuostakin ja painoi korvaansa.
Liisa mietti hetkisen ja vastasi sitten: "Neljäs."
"Kahden päivän virhe!" huoahti hatuntekijä. "Minähän sanoin että voi turmelee koneiston!" hän lisäsi katsoen äkäisesti höperöön jänikseen.
"Se oli kaikkein parasta voita", sanoi höperö jänis nöyrästi.