"Joko olet ratkaissut arvoituksen?" sanoi hatuntekijä kääntyen taas
Liisan puoleen.
"En, enkä enää koetakaan", sanoi Liisa. "Kuinka vastaus kuuluu?"
"Minulla ei ole siitä pienintäkään aavistusta", sanoi hatuntekijä.
"Eikä minulla", sanoi höperö jänis. Liisa huokasi kyllästyneenä. "Minusta voisitte käyttää aikaanne johonkin parempaan kuin tuhlaamalla sitä arvoituksiin, joihin ei ole vastausta", hän sanoi.
"Jos sinä tuntisit ajan yhtä hyvin kuin minä", vastasi hatuntekijä, "niin et puhuisi kuinka me käytämme sitä, vaan kuinka se käyttää meitä."
"En ymmärrä mitä tarkoitat", lausui Liisa.
"Tietysti et", sanoi hatuntekijä viskellen ylenkatseellisesti päätään.
"Uskallanpa väittää, ettet ole koskaan puhutellut Aikaa."
"Tuskinpa", vastasi Liisa varovasti. "Mutta äitini sanoo aina kun juoksentelen pihalla, etten saa hukuttaa aikaa."
"Ohoo, sepä olisikin vaikeata. Ei aikaa niin vain hukuteta mihin pihakaivoon tahansa. Mutta jos olet hyvissä väleissä sen kanssa, niin se tekee melkein mitä haluat, ainakin mitä kelloon tulee. Otaksutaan, että kello on esimerkiksi yhdeksän aamulla, siis juuri koulutunnin aika. Nyt sinun tarvitsee vain antaa pieni vihjaus ajalle, ja yks kaks kello pyörähtää! Puoli kaksi, siis päivällisaika!"
"Toivoisinpa että niin olisi", huokaisi höperö jänis hiljaa.