"Enköhän", arveli Liisa miettiväisenä. "Ne pitävät pyrstönsä suussa ja ovat aivan korppumurujen peitossa."
"Sinä erehdyt murusten suhteen", sanoi valekilpikonna, "ne kyllä liukenevat meressä pois. Mutta ne pitävät pyrstönsä suussa, ja siihen on syynä —" samassa valekilpikonna haukotteli ja sulki silmänsä. "Kerro hänelle, mikä siihen on syynä, ja koko tuo juttu", se sanoi aarnikotkalle.
"Syy on siinä", selitti aarnikotka, "että ne tahtoivat tanssia meriäyriäisten kanssa. Sitten ne ajettiin merelle. Sitten ne putosivat syvälle. Ja sitten niiden pyrstö tarttui suuhun. Ja sitten ne eivät enää saaneet sitä pois. Siinä koko juttu."
"Kiitos", sanoi Liisa, "se oli kovin hauska juttu. En ole koskaan ennen tietänyt näin paljon valkoturskasta."
"Voin minä kertoa sinulle vielä enemmänkin jos tahdot", lausui aarnikotka. "Tiedätkö, mistä syystä sitä sanotaan _valko_turskaksi?"
"En ole koskaan tullut sitä ajatelleeksi", sanoi Liisa. "Mistä syystä?"
"Sitä käytetään kenkiin ja saappaisiin", sanoi aarnikotka sangen juhlallisesti.
Liisa oli perin ymmällä. "Käytetään kenkiin ja saappaisiin!" hän toisti kummastuneena.
"Miksikä ei, mitä sinä sitten käytät kenkiisi", sanoi aarnikotka.
"Minä tarkoitan, millä mustaat ne?"
Liisa katseli kenkiinsä ja tuumi hetken ennen kuin vastasi.
"Luullakseni ne on mustattu kenkävoiteella."