"Sinulla ei ole oikeutta kasvaa täällä", sanoi murmeli.
"Älä puhu roskaa", sanoi Liisa rohkeammin, "tiedät kyllä, että itsekin kasvat."
"Niinpä kyllä, mutta minä kasvan järjellistä vauhtia, enkä noin naurettavalla tavalla." Näin sanoen se äreänä nousi ja astui huoneen poikki toiselle puolelle.
Sillä aikaa oli kuningatar koko ajan taukoamatta tuijottanut hatuntekijään, ja juuri samassa tuokiossa kuin murmeli astui salin poikki, hän sanoi eräälle oikeudenpalvelijalle: "Tuo minulle luettelo viime laulajaisten laulajista." Ja tämän kuultuaan hatuntekijä alkoi vavista niin, että molemmat kengät lensivät sen jaloista.
"Lausu todistuksesi", toisti kuningas äkäisesti, "taikka katkaisen pääsi, olitpa hermostunut tai et."
"Olen kurja mies poloinen, teidän majesteettinne", alkoi hatuntekijä vapisevin äänin, "— ja — ja olin juuri alkamaisillani teenjuontini — noin viikko sitten — ja sitten kun voileipä oli niin ohut — ja — ja — — —"
"Älä kuhnaile!" ärjäisi kuningas. "Jatka!"
"Olen kurja mies poloinen", jatkoi hatuntekijä, "ja sitten tiputin vielä — mutta höperö jänis sanoi —"
"Enpähän sanonut!" keskeytti höperö jänis nopeasti.
"Sanoitpa!" intti hatuntekijä.