"Se on vale", sanoi höperö jänis.
"Hän väittää sen valheeksi", sanoi kuningas, "älkää merkitkö tätä kohtaa muistiin."
"No, niin ainakin murmeli sanoi", ja tätä sanoessaan hatuntekijä katseli ympärilleen nähdäkseen väittäisikö murmelikin hänen puheensa vääräksi, mutta murmeli ei puhunut mitään, se veteli sikeintä untaan.
"Sitten", jatkoi hatuntekijä, "leikkasin vähän enemmän voileipää —"
"Mutta mitä murmeli sitten sanoi?" kysyi muuan valamiehistä.
"Sitä en muista", sanoi hatuntekijä.
"Sinun täytyy muistaa", huomautti kuningas, "taikka katkaisen kaulasi."
Onneton hatuntekijä pudotti teekuppinsa ja voileipänsä ja vaipui polvilleen. "Olen kurja mies poloinen, teidän majesteettinne", aloitti hän.
"Sinä olet kovin kurja puhuja", sanoi kuningas.
Tässä muuan merisioista taputti käsiään, mutta hänet vaiennettiin silmänräpäyksessä. Koska tämä kuuluu kovin kamalalta, selitän teille, mitä sillä tarkoitettiin. Oikeudenpalvelijat ottivat ison, suusta nyöritettävän piikkopussin, työnsivät siihen merisian pää edellä ja istuutuivat itse säkin päälle.