"Olipa hauska nähdä tuotakin", arveli Liisa. "Olen niin usein lukenut sanomalehtien oikeudenkäyntikertomuksista: — Joku yritti taputtaa käsiään, mutta oikeudenpalvelijat vaiensivat suosionosoitukset. En koskaan ole tähän asti ymmärtänyt mitä se merkitsee."
"Ellei sinulla ole sen enempää sanomista, voit saapastella takaisin", jatkoi kuningas.
"En minä voi saapastella", sanoi hatuntekijä. "Minä olen sukkajalassa."
"Sukkajalassa ja sukkelajalassa, sanon minä!" vastasi kuningas.
Tässä toinen merisioista taputti käsiään, ja hänet vaiennettiin.
"Kas niin, nyt on päästy merisioista!" arveli Liisa. "Nyt voidaan jatkaa rauhassa."
"Olin juuri lopettamaisillani teeni", puheli hatuntekijä katsellen levottomasti kuningattareen, joka tutki laulajien luetteloa.
"Mene matkaasi", sanoi kuningas ja hatuntekijä pötki salista pois niin kiireesti, ettei ennättänyt vetää kenkiään jalkaansa.
"— ja katkaiskaa hänen päänsä pihalla", lisäsi kuningatar oikeudenpalvelijalle; mutta hatuntekijä oli jo kadonnut näkyvistä ennen kuin oikeudenpalvelija ennätti ovellekaan.
"Kutsukaa seuraava todistaja!" sanoi kuningas.