Seuraava todistaja oli herttuattaren keittäjätär. Hän kantoi pippurirasiaa kädessään, ja Liisa arvasi mitä siinä oli jo ennen kuin keittäjätär astui saliin, sillä oven luona istujat alkoivat kaikki yhtäkkiä aivastaa.
"Lausu todistuksesi", sanoi kuningas.
"Enpä niinkään", sanoi keittäjätär.
Kuningas loi huolestuneen katseen valkoiseen kaniin, joka kuiskasi: "Teidän majesteettinne täytyy käyttää ristikuulustelua tämän todistajan suhteen."
"Täytyy kuin täytyykin", huokasi kuningas alakuloisena. Sitten hän asetti käsivartensa ristiin, rypisti otsaansa niin uhkaavasti, että silmät olivat melkein näkymättömissä, ja lausui syvällä äänellä:
"Mistä leivoksia tehdään?"
"Pippurista enimmäkseen", vastasi keittäjätär.
"Siirapista", sanoi uninen ääni hänen takanaan.
"Nutistakaa tuo murmeli! Ajakaa tuo murmeli pellolle!" huusi kuningatar. "Lyökää tuolta murmelilta pää poikki! Vaientakaa hänet! Kuristakaa hänet! Tempaiskaa häneltä kuonokarvat!"
Hetken aikaa vallitsi kova sekasorto oikeussalissa. Kaikki ajoivat takaa murmelia, ja kun he taas istuutuivat paikoilleen, keittäjätär oli kadonnut.