Hän kertoi näkynsä ja sen kehoituksen, jonka oli enkeliltä saanut, luostarin esimiehelle. Tämä myöntyi pyyntöön, ja hurskasten veljien siunaamana lähti nuori pyhiinvaeltaja matkalle kaukaista päämääräänsä kohti.
Matka oli pitkä ja vaivaloinen. Monien vaivojen ja vastusten perästä saapui hän siihen maahan, jossa "herrain Herra" oli muinoin vaeltanut, tehnyt hyvää kaikille ja viimein kärsinyt ja kuollut häpeällisen ristinkuoleman syntisten puolesta. Tässä maassa vaelsi pyhiinvaeltajamme kauvan ja viimein löysi hän pyhän haudan, rukoili siellä monta kertaa ja vuodatti monia kuumia kyyneliä, mutta rauhaa, jota hän etsi, ei hän löytänyt. Viimein läksi hän kulkemaan takaisin kotimaahansa.
* * * * *
Ilta-aurinko loi säteitään kreivitär Marian kasvoille, kun hän istui kamarissaan ja katseli akkunasta Reinin ihania laineita, kun ne kiirehtivät eteenpäin, saadaksensa viimein levähtää valtameressä. Hän ajatteli, kuinka ihmiset samoin kuin nuo laineet kiirehtivät kaikki eteenpäin elämän suuressa myötävirrassa saadaksensa nekin viimein levähtää ijankaikkisen rakkauden äärettömässä valtameressä…
Niin, niin, jospa kaikki tämän elämän matkamiehet pääsisivät pisarana levähtämään siellä! Jospa he kaikki löytäisivät oikean rauhan, että voisivat turvallisesti ja iloisesti kulkea kohti elämän suurta päämäärää, kohti ijäistä lepoa…
Maria muisteli, kuinka hänen vanhempansa olivat löytäneet rauhan puhtaasta jumalansanasta ja kuinka heidän kuolinvuoteensa ääressä keskellä eron katkeraa surua oli tuntunut turvalliselta seisoa, kun oli tietänyt varmasti saavansa heidät Vielä kerran kohdata siellä, jossa ei tarvitse koskaan erota…
Nuoren kreivittären ajatellessa oli päivän valtias siirtynyt lännen kultamaita kohden, heittäen vielä kerran jäähyväis-suudelman puiden latvoille, ja sitte lankesivat yön varjot maan päälle.
Maria silmäsi odotellen avaruuteen ja näki, kuinka tähti toisensa jälkeen ilmestyi taivaalle.
Eikä kauvan kestänytkään, ennenkun koko taivas näytti hänestä mahdottoman suurelta, tummalta manttelilta, jonka pinnalla kimalteli miljoonia jalokiviä.
Tuolla kohosi kuu majesteetillisena vuorien takaa ja pian sen hopeat hohtivat Reinin rauhattomissa laineissa.