Siinä oli hautakumpu. Itse olin sen luonut ja haudannut sinne hänet, jonka ympärille muistot kutoutuvat.
Monen talven lumi kattaa haudan, monen kevään aurinko on sitä lämmittänyt. Monen kesän kukkaset ovat sitä kaunistaneet ja monen syksyn sateet ovat sitä huuhdelleet.
Olen koettanut unohtaa haudan, olen koettanut unohtaa muistot ja olen koettanut unohtaa hänet, jonka sinne hautasin ja jonka ympäri muistot kutoutuvat, mutta muistot elävät, vaikka luulin niiden kuolleen ja lepäävän haudassaan.
Ulkona sataa lunta. Se putoaa suurina hiutaleina ja täyttää ilman. Hämäryys hiipii huoneeseeni. Sen rukki surisee ja muistojen langat valmistuvat.
Sytytän liedelle valkean päästäkseni hämärän lumoista. Valkea palaa räiskyen, mutta tulen kielekkeet muodostavat muistoja ja sikäli kun puut hiiltyvät, muodostuu kuvia ja niiden kuvien keskellä näen kasvot, hänen kasvonsa, jonka ammoin luulin kuolleena muistojen hautaan kätkeneeni.
Ne kasvot ovat vakavat ja hiilien hehku luo poskiin henkevyyttä, kuten ennen luonnollisiin kasvoihin. Leuan pehmeä pyöreys hivelee silmääni. Ylähuulen kaartoviivan siro muoto antaa suulle tunteellisen ilmeen ja silmät, oi, niiden vakava, lapsellisen hätäytynyt katse suuntautuu minuun ja minun sydäntäni vihlaisee niin oudosti. Koetan päästä muistoista, koetan päästä sinusta. Olen armoton kuten usein ennenkin, jolloin katsein ja sanoin iskin sydämeesi ja sain nähdä kasvojesi punastuvan kirkkain veripurppuroin, sain nähdä huuliesi vavahtavan, sain nähdä lapsellisten silmiesi täyttyvän suurista kyynelistä ja sitten sain nähdä sinun poistuvan luotani hitain, horjuvin askelin. Menosi vihlasi rintaani, mutta en kutsunut sinua takaisin, sillä mitä merkitsi minulle sinun tuskasi, koska en sinua rakastanut. Mitä merkitsee minulle nyt, että viehkeän, hiilihehkuisen kuvasi armottomasti sekoitan hiilihangolla. Ei mitään! Sinä olet minulle kuollut. Sinä makaat unheen haudassa ja muistosi tahdon haudata myös.
Monin lampuin ja kynttilöin tahdon valaista huoneeni poistaakseni harhat.
Olenhan nuori. Elämä kutsuu minua ja moni suloinen tyttökuva ilmestyy eteeni. Heidän nuoruutensa on minun otettavissani ja minä riennän heidän luokseen, unohtaen sinut.
II. NAUTINTOJA.
Valot loistavat. Kristallit kimaltelevat kruunuissa. Naisten puvut kohisevat. Monet heistä kulkevat kuin utupilvissä, hiuksissa kimaltelevat timantit ja heidän valkoiset kaulansa, kauniit olkapäänsä ja pyöreät käsivartensa ovat paljaat, huumaten aistejani tuoksullaan.