Siirryn herrojen huoneeseen. Istumme siellä poltellen ja puhuen politiikasta.
Täällä on hyvä. Täällä eivät muistojen rukit suristen kehrää lankojaan.
Täällä unohdan haudan, jonne olen kätkenyt hänet ja muistoni.
III. NAUTINTOJEN JÄLKEEN.
Aamulla herätessäni oli pääni kipeä. Raotin silmiäni ja tuijotin pimeyteen, joka täytti huoneeni, sillä oli talvinen aamu ja ulkona lumipyryinen sää.
Ohimoissani takoi ja ruumis oli veltto. Ajattelin eilisiltaa ja ellottava tunne tuntui sydänalassa. Turhaan vietetty ilta, hukkaan kulutettu yö. Helmeilevä viini, kuohuva samppanja ja puoleksi verhotut naisruumiit, jotka olivat arkailematta tanssin pyörteissä painautuneet ruumistani vastaan ja värisseet antautumisen halusta.
Rakkaus — luonnonvietti — veren vellova kiihkeys, joka vaati tyydytystä.
Siinäkö elämän tarkoitus, sekö oli nuoruuden unelma?
Minä olen nuori. Ruumiini on voimakas, vereni kuumaa, haluni väkevät ja nainen, jota minut on opetettu kunnioittamaan, hänen silmistään näen eläimen halut.
IV. KATINKULTAA,
Kokosin voimani, voitin velttouteni ja menin ulos. Vaelsin katuja talvipäivän hämäryydessä selvitellen kipeää päätäni. Kadut vilisivät täynnä ihmisiä, sillä oli joulunaluspäivät. Kaikilla oli kiire. He riensivät myymälöihin ja sysivät toisiaan syrjään saadakseen ostettavansa ensin.