"Lapset, lapset, elkää olko noin velttoja", sanoi vanhus, "mennähän teidän kuitenkin täytyy, mitä siis auttaa teidän estelemisenne, aikaa vaan siinä menetätte. Eikä minullakaan ole enää aikaa teidän luonanne istua, pitää mennä kyökkiin ja katsoa, että ruoka valmistuu siksi, kun tulette nälkäisinä tunniltanne."
"Jos te, Fredrika ja Liina, ette uskalla mennä yksin, niin me tulemme teitä saattamaan", sanoivat Julia ja Anette, jotka lukivat sohvapöydän ääressä, suuren lampun valossa.
"Kiitämme suuresti teidän hyvästä tahdostanne, mutta emmehän me niin jänismäisiä ole, ettemme uskalla mennä kahden kesken tuota vähäistä matkaa neiti B:n luo."
Näin sanoen nousimme äkkiä ylös, kääriydyimme vaatteisiimme, liinat päähän ja hyvästi sanoen, menimme ovesta pihalle.
"Hiljaa, hiljaa, ettette lankea nenällenne!" huusi rouva G, vielä eteisen ovelta meidän jälkeemme, kun me jo kadulla olimme.
"Kuule, Liina, torninkello lyö jo seitsemän, ei meillä ole enää liikoja aikoja."
"Katso, Fredrika, kuka tuolla tulee lyhty kädessä?"
"Ai, Fredrik, tulitko sinä, hyvä poika, jälleen meitä vastaan?" huusi
Fredrika iloisella äänellä.
"No, kuinkas, mutta nyt myöhästyin, sillä tärkeä luku esti minua. Mutta takaisin ette saa mennä ilman minutta; voitte vielä pimeässä märillä kivillä kompastua ja langeta."
"Kiitoksia paljo, Fredrik, hyvällä mielellä otamme sinut seuraamme", sanoi Fredrika.