Kirjassa ilmestyvä katsantotapa perustuu siihen käsitykseen, että koulu samoin kuin kotikin on ensi sijassa kasvatuslaitos, että paljas tietojen antaminen on jotenkin arvoton, ellei sen kautta luonteenkehitystä edistetä, ellei opettaja joka askeleella tietoisesti aseta tätä tarkoituksekseen. Siinä jo totuus, joka on vanha, mutta kuitenkin uusi, joka päivä uudestaan mieleen painettava, jos mielii sitä jokapäiväisessä työssä toteuttaa. Se ei ole mikään helppo tehtävä, se vaatii voimallista irroittumista vanhan tottumuksen ladulta, se kysyy intoa ja tarmoa. Hyvä on silloin olemassa liittolaisena kirja, jonka jokaiselta sivulta henkii ylevä, aatteellinen käsitys opettajan ja kasvattajan tehtävästä. Tämmöisen vaikutuksen on kirja tehnyt ainakin allekirjoittaneeseen, jota on pyydetty kirjoittamaan siihen jotain esipuheen tapaista. Jos itsestään saapi päättää muihin, olisi se siis paikallaan muidenkin ammattitoverien pöydällä.
Helsingissä 17 p. Jouluk. 1893.
Mikael Johnsson.
Lapsen sydän.
Lapsen sydän on kuin muratti, joka vaatii tukea noustakseen korkeuteen taivaan ilmaa hengittämään ja varttuakseen yhä hilpeämmäksi. Jos se ei löydä tukea, niin se ryömii maassa ja kuihtuu siinä; mutta jos se saa apua, joka johtaa sen ylöspäin, niin se iloisesti kiipeää eteenpäin, ja sen lehdet ja oksat tulevat yhä suuremmiksi ja vihannammaksi kuta korkeammalle se kohoaa. Nuoruuden ikä tarvitsee tukea ja hakee sitä vaistomaisesti jokaiselta täyskasvuiselta, erittäin kuitenkin vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Kuten muratti, joka ei löydä mitään ylöspäin johtavaa patsasta, etsii tukea niukasta pensastosta ja kovasta vuoresta ja kuolee niinkuin ne, samaten myös rakkautta janoava ja apua tarvitseva lapsikin kiintyy heikkoihin, jopa huonoihinkin ihmisiin, ainoastaan saadakseen turvaa, vaikka ne elämän myrskyissä eivät tarjoakaan mitään vakavaa tukea. "Rakastatko minua?" kysyi Mozart lapsena ollessaan alinomaa omaisiltaan, ja kyyneleet tulivat hänen silmiinsä, jos tuohon kysymykseen vaikka vain pilallakin vastattiin kieltävästi. Onnellinen se koulu, jonka opettaja on se vanha tammi, johon lapsensielun muratti voi kiintyä ja josta se löytää ohjaajan ylöspäin, mistä yksinään siunausta ja rauhaa saadaan. Mutta niinkuin ei mikään muratti käy kiinni jääpatsaasen, niin ei lapsen sielukaan turvaudu jääkylmään, rakkautta puuttuvaan sydämeen, ja missä siis opettajalta puuttuu rakkautta, siinä on kaikki petosta ja teeskentelyä. Jo monta vuotta sitten on ilmestynyt kirja nimellä: "Rakkaus ja totuus kaiken kasvatuksen ohjaajat." En löytänyt juuri uutta tuossa kirjassa, mutta nimi oli kaunis ja riittävä antaakseen meille aavistuksen siitä, mikä on tärkein kaikesta.
"Koulu"-sanan alkuperäinen merkitys.
Sana "koulu", joka on saanut alkunsa kreikan kielestä, merkitsee alkuperäisesti: lepo, vapaus ruumiillisesta työstä. Jalo-aatteiset ateenalaiset olivat säätäneet lain, joka määräsi kuolemanrangaistuksen sille, joka julkealla, sopimattomalla tavalla häiritsi koulua.
Tämä antaa meille paljon ajattelemisen aihetta. Lapsen tullessa kouluun alkaa hänelle uusi elämänvaihe, sillä siitä alkaen tunnustetaan tositeossa hänen olevan henkistä luontoa, tunnustetaan, että sielun kehittäminen on hänelle ihmisenä välttämätön sekä että kaikki, mitä hän aikaisemmin alkuperäisesti ja tietämättään omasi, kieli, vanhempainsa rakkaus, tottelevaisuus — kaikkea tätä hänet nyt opetetaan miettimään ja ymmärtämään. Tämä sielun kehittäminen ja hoito edellyttää tuota lepoa ja pyhärauhaa, johon nimi "koulu" alkuaan viittaa, ja sielun-ylevyyteen harjaantuminen voi menestyä ainoastaan, jos ulkomaailman hyöriminen jätetään kouluovien ulkopuolelle. Jos se kuitenkin tunkeutuu sisään ja pyrkii valtaan, synnyttäen lapsissa tottelemattomuutta, pilantekoa, hajamielisyyttä tai julkeita riitoja, ja jos opettajan velttous ja törkeä käytös ensin laskee sen sisään, silloin ei meidän pidä ihmetellä, jos koulu ei vastaa nimeään eikä täytä tarkoitustaan.
Mutta miten olisi se opettaja rangaistava, joka itse joka päivä käytöksellään häpäisee koulua, ja jonka toimet, puheet ja ulkonainen esiintyminen selvään todistavat, kuinka kaukana hänen sydämensä on hartaasta pyhärauhasta ja kuinka likeisessä yhteydessä se on intohimojen ja maailman aineellisten pyrintöjen kanssa?
Opettaja lapsen ihanteena.