Hän kävi istumaan ja otti vastaan tarjotun sampanjalasin; Lot ja hänen sisarensa vaihtoivat sydämellisiä tervehdyksiä. Ottilie oli useita vuosia vanhempi kuin Lot; hän oli äidin vanhin lapsi ja muistutti sekä isäänsä, Pauws'ia että äitiä, sillä hän oli pitkä ja hänellä oli isänsä varma käytös, mutta äitinsä kasvot, hänen puhdas profiilinsa ja hieno hipiänsä, vaikkei hänen silmiään. Mutta hänen monivuotinen julkinen esiintymisensä oli antanut hänen liikkeilleen sulavan varmuuden, mikä on ominaista kyvykkäälle ja kauniille naiselle, joka on tottunut esiintymään ja ottamaan vastaan suosionosoituksia, jotain, mikä eroaa kerrassaan tavallisesta, jokapäiväisestä viehättäväisyydestä: nuo sopusuhtaiset, miltei veistokuvamaiset liikkeet, jotka aluksi olivat opitut, mutta aikaa voittaen muuttuvat toiseksi luonnoksi…
»Miten kaunis nainen!» tuumi Elly; ja tunsi itsensä niin vähäpätöiseksi, pieneksi ja mitättömäksi yksinkertaisessa viitassaan, jonka hän oli heittänyt hartioilleen kylvyn jälkeen.
Ottilie, joka oli neljänkymmenenyhden vuoden vanha, ei näyttänyt kuin kolmenkymmen-vuotiaalta, hän oli nuorekas kuin taiteilija, joka pitää ruumiinsa nuorena sellaisten taidekeinojen ja kauneuskonstien avulla, joita tavalliset naiset eivät tunne. Valkoinen verkapuku, joka edusti muodin viimeisiä oikkuja, antoi hänen vartalolleen kuvapatsaan kauneuden ja päästi näkyviin hänen käsivarsiensa ja rintansa luonnolliset ääriviivat uudenaikaisen puvun alta. Suuri musta hattu ympäröi mustalla kamelinkurjensulallaan hänen kuparinkiiltoista vaaleaa tukkaansa, joka oli kierretty raskaaseen nutturaan; leveä harmaa höyhenpuuhka ympäröi kevyenä pilvenä hänen hartioitaan; ja keskellä tätä värittömyyttä — valkeaa, mustaa ja harmaata — hän, voittamattomassa kauneudessaan, oli viehättävä sekä sivistyneenä naisena että taiteilijattarena.
»Tämä on sisareni, Elly!» sanoi Lot ylpeänä. »Mitä arvelet hänestä?»
»Olen nähnyt sinut ennen Haagissa, Elly», sanoi Ottilie.
»Sitä en muista, Ottilie.»
»Ei, olit silloin pieni kahdeksan- tai ehkä yhdeksän-vuotias tyttö; ja sinulla oli suuri leikkikamari isoisä Takman luona ja ihastuttava nukkekaappi.»
»Aivan niin.»
»En ole sen jälkeen käynyt Haagissa.»
»Olit Lüttichin konservatoriossa?»