»Te olitte silloin nuori mies, tohtori», sanoi Ina naurahtaen.
»Niin-niin, lapsi, niin-niin… nuori mies!»
»Te olette monta vuotta nuorempi isoäitiä, eikö totta?»
»Niin-niin-niin!» sanoi tohtori Roelofsz vakuuttaen pontevasti.
»Yhdeksän vuotta, yhdeksän vuotta… Ja viisi vuotta… nuorempi kuin
Takma… niin, viisi vuotta!… Niin paljon nuorempi häntä minä olen…»
»Miten somaa, että te ja isoäiti ja herra Takma olette aina pitäneet yhtä», Ina jatkoi pehmeällä äänellä. »Ensin Intiassa… ja myöhemmin aina täällä, Haagissa.»
»Niin-niin, me olemme aina pitäneet yhtä…»
»Niin vanhoja ystäviä!» sanoi Floor täti liikutettuna.
Mutta hän iski silmää Inalle sanoakseen, että tohtori Roelofsz, vaikka hän olikin yhdeksän vuotta nuorempi, oli aina ollut isoäidin hyvin läheinen ystävä.
»Tohtori», sanoi Ina äkkiä, »onko totta, että kuusikymmentä vuotta sitten…?»
Hän vaikeni tietämättä mitä jatkaa. Hän alkoi näin voimakkaasti lauseensa ja vaikeni ehdoin tahdoin. Vanha tohtori hätkähti: hänen vatsansa hypähti vasemmalta puolelta oikealle ja riippui nyt hänen terveellä säärellään.