»Estääkseen häntä puolustautumasta… ja että Ma-Boeten oven takana kuuli äidin sanovan…»
»Niin… niin-niin… voi hyvä Jumala!»
»Kuuli äidin sanovan, 'Minä vihaan sinua, minä vihaan sinua: olen aina vihannut sinua…'»
»Niin-niin… Voi hyvä Jumala!»
»'Olen aina vihannut sinua ja… ja rakastan Emileä!'»
»Niin-niin… entäs sitten?»
»Ja sitten äiti huusi Takmalle, kovalla äänellä: 'Emile, iske häneen: miellemmin hän kuin sinä!'»
»Oi… hyvä… Jumala!»
Tohtori vaipui raskaana tuolille:
»Siis sinä tiedät!» hän vaikeroi. »Siitä on kuusikymmentä vuotta, niin-niin, oi hyvä Jumala, niin-niin! En ole koskaan puhunut siitä kellekään, en koskaan! Pidin niin paljon äidistäsi. Minä… minä… minä tein ruumiintarkastuksen seuraavana päivänä!»