»Niini… Niin!…»
»Tiesikö hän? Mitenkä Harold olisi voinut tietää? Oi hyvä Jumala, oi hyvä Jumala! Mitenkä Harold saattoi tietää?»
»Harold tiesi… sillä hän näki!»
»Näkikö hän? Näkikö Harold?»
»Hän oli heidän kanssaan siellä, vuoristossa; hän oli mukana huvilassa.»
»Haroldko?»
»Hän oli kolmentoista-vuotias poika. Hän heräsi! Hän näki äidin, Takman ja Ma-Boetenin. Hän näki heidän kantavan isänsä ruumista. Hän astui isänsä vereen, Roelofsz! Hän oli kolmentoista vuoden vanha! Hän ei ole koskaan voinut unohtaa tuota näkyä! Ja hän on tiennyt sen aina, koko elämänsä ajan, koko pitkän elämänsä ajan!»
»Oi hyvä Jumala, oi hyvä Jumala!… Voi hyvä ystävä!… Onko se totta?
Onko se todellakin totta?»
»Se on totta! Hän kertoi minulle itse.»
»Eikö hänkään… ole koskaan puhunut siitä kellekään?»