Hän vaipui tuoliinsa; hänen muodoton vartalonsa lyyhistyi kokoon, jotta näytti siltä kuin hänen vatsansa olisi riippunut lattiaan saakka.
Samassa kuului ylhäältä kimakka huuto, tukahdutettu, mutta samalla läpitunkeva huuto, ikäänkuin se olisi lähtenyt kuristetusta kurkusta; ja yläovi lensi auki ja seuranainen huusi:
»Anna… Anna, tulkaa pian!»
Daan Dercksz oli vanha mies, mutta hän tunsi kylmänväreitä selässään. Tohtori hyppäsi pystyyn, seisoen siinä horjuvin jaloin ja vihdoin oikaisten muodotonta vartaloaan hän huusi:
»Mitä nyt? Mikä on hätänä?»
Ja molemmat miehet kiiruhtivat portaita ylös niin nopeasti kuin he saattoivat, Annan kompuroidessa heidän jäljessään.
Vierashuoneessa paloi kaksi lamppua; ja vanha rouva istui suorana tuolissaan. Hänen silmänsä tuijottivat pyöreinä hänen päässään ilmaisten jännittynyttä kauhua; hänen suunsa oli yhä auki päästettyään tuon kimakan huudon — se muodosti ikäänkuin mustan aukon; hänen toinen käsivartensa oli ojossa, viittaen jäykin sormin huoneen nurkkaukseen, lasikaapin läheisyyteen. Siten hän istui siinä ikäänkuin kivettyneenä ja jäykkänä: kivettynyt oli pelokas ilme ja ammottava suu, kivettyneet vanhat kasvot hirveän kauhun vallassa, kivettynyt jäykkä ojennettu käsivarsi, ikäänkuin hän ei koskaan enää voisi laskea sitä alas. Ja seuranainen ja Anna, jotka nyt yhdessä astuivat hänen luokseen, kysyivät:.
»Rouva, rouva, mikä teidän on? Ettekö voi hyvin? Oletteko sairas?»'
»Tuossa! änkytti vanha nainen. »Tuossa!… Tuossa!
Ja hän tuijotti eteensä viitaten yhä kädellään. Molemmat herrat olivat ilmestyneet huoneen kynnykselle ja vaistomaisesti kaikki käänsivät katseensa nurkkaan, lasikaapin läheisyyteen. Ei kukaan nähnyt siellä mitään paitsi vanha rouva — hän yksin näki sen — tuon näyn, jonka monivuotiset omantunnonvaivat olivat mananneet hänen eteensä… hän yksin näki sen kymmenen tai kahdenkymmenen sekunnin ajan, jolloin hänen ruumiinsa jäykistyi ja kivettyi ja veri jähmettyi hänen suonissaan. Äkkiä hän hätkähti; käsi putosi hänen syliinsä; ruumis vaipui korkeaselkäisen tuolin nojaa vasten ja silmät sulkeutuivat…