Ja Harold tuumi mielessään, että kun vain äitikin olisi kuollut, niin tuo hirveä asia olisi myös kadonnut; mutta heillä ei ollut oikeutta ottaa äiti hengiltä.
Kun Steyn avasi oven, törmäsi hän Inaa vastaan. Ina oli istunut ikkunan luona ja nähnyt Steynin tulevan; ja uteliaana saadakseen tietää, mitä Steyn puhui hänen isänsä kanssa, hän oli hiipinyt portaita ylös ja kuunnellut.
»Hyvää huomenta, Steyn», sanoi hän: Ina ei nimittänyt Steyniä sedäksi, sillä heidän ikäerotuksensa oli sangen vähäinen. »Onko jotain tapahtunut?»
Ina jo tiesi mistä oli kysymys ennenkuin hän tiedustelikaan.
»Vanha herra Takma on kuollut.»
»Ina», sanoi hänen isänsä, »pidä varasi, ettet hiisku sanaakaan isoäidille. Me emme tahdo ilmaista sitä hänelle. Se olisi niin kova isku vanhalle rouvalle, että se voisi ottaa hänet hengiltä…»
»Ei», sanoi Ina, »ei kerrota mitään isoäidille. Herra Takma oli kai hyvissä varoissa, eikö totta? Eiköhän Elly saa periä kaikki?…»
»En tiedä», sanoi Steyn. »Luultavasti.»
»Lot ja Elly ovat äkkiä tulleet rikkaiksi.»
»Muistathan olla puhumatta, Ina?» sanoi hänen isänsä.