»Mitä sinä aiot puhua Hughille?»
»Johan sanoin: sinusta. Pyydä häntä tänne. Ja sitten jätät meidät hetkeksi kahden kesken.»
»Oletko varma, ettei sinulla ole kuumetta?»
Ottilie tunnusteli hänen otsaansa.
»Voithan mitata kuumetta, jos haluat…»
»Täsmälleen kolmekymmentäseitsemän», sanoi Ottilie hetken kuluttua.
»Sanoinhan sen. Voin oikein hyvin.»
»Maistuvatko viinirypäleet?»
»Kyllä…»
Ottilie läksi vihdoin, yhä epäröiden… Hän oli aikonut kertoa Lot'lle, että hän oli ollut pari päivää sitten kovin sairas ja oli niin kiihkeästi kutsunut isäänsä ja Ellyä luokseen, että Ottilie oli lähettänyt Hughin sähköttämään Pauws'ille; että Pauws oli saapunut Brüsselistä; että Pauws oli nähnyt hänet toissa iltana. Lot ei ollut tuntenut isäänsä… Mutta Ottilien mielestä oli kovin vaikea ilmoittaa hänelle kaikkea tätä, ja niinpä hän läksi pois…