Hetkistä myöhemmin Hugh tuli sisään, reippaana niinkuin tavallisesti, ruudullisessa polkupyöräpuvussaan, ja kysyi:
»Voitko paremmin, Lot?»
»Voin kyllä, paljoa paremmin. Tahtoisin jutella kanssasi, Hugh.
Ikävystyttääkö se sinua?»
»Ei lainkaan, Lot.»
»Mehän olemme aina tulleet hyvin toimeen, sinä ja minä, eikö totta?»
»Tietysti.»
»Ehkäpä se on johtunut siitä, etten koskaan ole ollut sinun tielläsi; mutta sittenkin…»
»Sinä olet aina ollut niin hyvä.»
»Kiitos.»
»Eikö puhuminen väsytä sinua?»