»Ei, poikaseni; minun tekee mieleni puhua sinulle hiukan.. Hugh, tahtoisin kysyä sinulta jotakin.»
»Mitä sitten, Lot?»
»Äiti lähtee sinun kanssasi Lontooseen.»
»Niin, hänen tekee mielensä tällä kertaa tulla minun kanssani. Näetkös,
John ja minä emme näe häntä koskaan; ja Mary tulee pian kotiin
Intiasta.»
»Niin, ymmärrän kyllä… että hän haluaa joskus tavata toisiakin lapsiaan. Hugh, en tahdo sanoa sinulle muuta: ole hyvä hänelle.»
»Enkö minä sitten ole sitä?»
»No niin ole sitten edelleenkin hyvä hänelle. Hän on suuri lapsi, Hugh. Hän tarvitsee rakkautta, kaipaa sitä omalla tavallaan. Katsos, minä olen elänyt hänen kanssaan kauemmin kuin te muut: kolmekymmentäkahdeksan vuotta lukuunottamatta lyhyempiä väliaikoja. Sinä olet ollut hänestä erossa yli kymmenen vuotta. Niinpä et tunne äitiä erikoisen hyvin.»
»Oi, kyllä minä tunnen hänet aivan kylliksi hyvin!»
»Ehkä», sanoi Lot väsyneesti. »Ehkäpä tunnet hänet kyllin hyvin…
Mutta koeta olla kiltti hänelle, Hugh.»
»Tietysti minä tahdon, Lot.»