»Olen, Hugh.»
»Hän on suurenmoinen.»
»On kyllä.»
»Voisipa luulla häntä englantilaiseksi naiseksi!» sanoi Hugh ihaillen.
»Niin», sanoi Lot hiljaa, »mutta englantilainen hän ei ole…»
Alakerroksesta kuului vieras ääni; ja Lot kuunteli hämmästyneenä, sillä hän oli tuntevinaan isänsä, Pauws'in äänen, tämän keskustellessa palvelijan kanssa.
Hän kohosi istualleen:
»Hugh», hän huudahti. »Hugh! Onko mahdollista … onko minun isäni täällä?»
»Luullakseni», Hugh sanoi hitaasti ja yksikantaisesti.
»Onko se isä? Miten hän on täällä, tässä talossa? Tänään sinä näytät jo oikein reippaalta!» sanoi Hugh. »Mutta kaksi päivää sitten hourailit, huutaen isääsi. Niinpä äiti sanoi: 'Sähkötä.' Ja minä sähkötin. Hän seisoi hetken aikaa vuoteesi ääressä, mutta sinä et tuntenut häntä…»