»Olenko todellakin ollut niin sairas?» huudahti Lot.
Kaikki alkoi musteta hänen silmissään, mutta hän näki kuitenkin
Pauws'in astuvan varovaisesti huoneeseen:
»Rakas poikani!…»
»Isä!…»
Pauws astui nopeasti vuoteen ääreen ja tarttui Lot'n käteen; sitten hän istui siinä ääneti ainakin tunnin verran. Hugh oli poistunut. Ainakin tunnin aikaa Pauws istui sanaakaan sanomatta. Näytti siltä kuin Lot olisi vaipunut uneen. Pitkän ajan kuluttua hän heräsi ja sanoi:
»Äiti sähkötti sinulle…»
»Kaksi päivää sitten. Tulin heti paikalla. Sinä et tuntenut minua…»
»Oletko… puhunut äidin kanssa?»
»En.»
»Oletko nähnyt häntä?»