»Etkö todellakaan ole liian väsynyt, Lot?» kysyi Pauws.
»En. Minä tunnen ruumiillista pahoinvointia ollessani tämän näköinen.»
Parturi astui sisään epäröivin, varovaisin askelin: hänen kasvonsa olivat pyöreät, joviaaliset.
»Tulkaa vaan, Figaro!» sanoi Lot.
»Ovatko asiat huonosti, herra?… Siitä on enemmän kuin viikko kun viimeksi näin teidät… mutta kuulin teidän sairastavan.»
Pauws astui kärsimättömänä edestakaisin huoneessa ja kävi sitten ärtyisenä ikkunan luo istumaan.
»Ajakaa minut oikein hienoksi, Figaro!» sanoi Lot. »Minä näytän kamalalta näin parrakkaana… Pesukaapista löydätte kaikki mitä tarvitsette.»
»Toin teidän oman partaveitsenne, herra.»
»Sepä hyvä, Figaro… Olen hyvilläni nähdessäni teidät jälleen. Kuuluuko mitään? Kuinka suloiselta tuntuukaan, kun teidän pehmeä teränne soljuu pitkin poskeani… Hipiälle on kylläkin hyväksi, jollei viikkoon tai pariin ajauta partaansa… Mutta ihanalta tuntuu, kun kasvot taas ovat siistit… Tuo herra tuolla, Figaro, on minun isäni… Mutta hän ajaa itse partansa, ette te hänestä saa asiakasta… Kuulkaapas, Figaro, antakaa minulle puhdas pyjamas: tuolla, toinen laatikko ylhäältä laskien.. Niin, silkkinen, siniraitainen… Sairastaessa silkkipyjamas on erinomainen… Niin, auttakaa minua, kun nyt satutte olemaan täällä, Figaro… Auttakaa päälleni… sepä hyvä… ja pankaa likaiset vaatteet likapussiin… Antakaa minulle puhdas nenäliina… Ja nyt harjatkaa tukkani: hiusvettä on tuolla… Ja märkä käsiliina käsiä varten, olkaa niin hyvä… Oi, nyt olen kuin kuningas tämän ensimäisen, pienen pesun jälkeen!… Kutos, Figaro.»
»Tulenko huomenna uudestaan, herra.»