»Ei, ei, et tietenkään!»
»Katoliselle papille olisin voinut puhua siitä. Hän olisi voinut määrätä minulle katumuksentekoja koko elämäni ajaksi; ja se olisi pelastanut minut. Nyt se painostaa alituisesti rintaani. Ja minä olen niin vanha. Kannan sitä alati mukanani. Se seuraa minua vuoteeseeni. En voi edes liikkua, kulkea edestakaisin, unohtaa itseäni liikkeellä ollessani…»
»Ottilie, miksi sinä puhut siitä niin paljon tänään? Joskus me emme puhu siitä moneen kuukauteen tai vuoteen. Kuukaudet ja vuodet vierivät silloin aivan rauhallisesti… Miksikä sinä äkkiä nyt tänään puhut siitä niin paljon?»
»Minä tulin sitä ajatelleeksi, kun Lot ja Elly menevät naimisiin.»
»He tulevat onnellisiksi.»
»Mutta eikö se ole rikos, rikos luontoa vastaan?»
»Ei, Ottilie, ajattelehan toki…»
»He ovat…»
»He ovat serkkuja. He eivät tiedä sitä, mutta se ei ole mikään rikos luontoa vastaan!»
»Se on totta.»