»Ei sitä tarvitse minun tähteni tehdä», sanoi täti omahyväisesti; ja hän tuumi mielessään, »he eivät saa penniäkään, jolleivät anna vihkiä itseään ja tee kaikkea, mikä asiaan kuuluu. Olin aikonut jättää heille vähäisen perinnön, mutta nyt saavat Haroldin lapsenlapset kaikki. He käyttäytyvät ainakin sopivasti…»
Mutta kun Elly aikoi nousta lähteäksensä, niin täti, joka oli hyvillään heidän käynnistään, sanoi:
»Kuulehan, Elly, jää vielä hetkeksi! Minä näen niin harvoin Lot'ta; ja kaikesta huolimatta hän on minun sisarenpoikani… se ei ole oikein, poikaseni… Tiedättehän, minä puhun aina suuni puhtaaksi. Olen tehnyt sen lapsesta saakka. Minä olen vanhin: ja koska kuulun perheeseen, joka ei aina ole käyttäytynyt sopivasti, on minun ollut pakko puhua suuni puhtaaksi… Siitä huolimatta olen aina hienotunteinen. Minun silmissäni Anton eno on aina ollut tuomittu kadotukseen, eikä hän nytkään aina käyttäydy sopivasti. Mutta en tahdo sittenkään jättää häntä oman onnensa nojaan. Ja Daniel ja varsinkin Harold eno, ja heidän lapsensa: miten usein he ovatkaan tarvinneet minua!…»
»Täti, sinä olet aina ollut korvaamaton», sanoi Lot. »Mutta etpä sittenkään voinut vaikuttaa Thérèse tätiin: hän kääntyi katolilaiseksi; eikä se suinkaan johtunut sinun vaikutuksestasi!»
»Thérèse on kadotettu!» huusi Stefanie täti suutuksissaan. »En pitkiin aikoihin ole enää ollut missään tekemisissä hänen kanssaan… Mutta minä uhraan itseni niiden hyväksi, joiden puolesta voin jotakin tehdä. Harold enon hyväksi teen mitä ikänä voin, samoin hänen lastensakin; Inalle olen kuin toinen äiti, samoin d'Herbourgille: kas siinä on kelpo mies; ja Pol ja Gus ovat myös kilttejä ja kunnon poikia…»
»Älä unohda Lilyä», sanoi Lot, »joka ei epäröinyt tehdessään vanhimmasta pojastaan sinun kaimasi, vaikka Stefanus on minusta varsin lystikäs nimi!»
»Ei, teidän lapsistanne ei koskaan tule minun kaimojani», huusi täti koettaen voittaa lintujen äänet, »ei, vaikka teillä olisi tusina tyttäriä! Mitä sinä tahdot, että sanoisin, poikaseni? Harold enon perhe on aina osoittanut minulle suurempaa rakkautta kuin sinun äitisi perhe; eninten rakkautta olen ehkä saanut Trevelleyn lasten puolelta! Ja sitten Jumala yksin tietää, kuinka suuressa kiitollisuudenvelassa sinun äitisi on minulle: ilman minua, Lot, hän olisi joutunut perikatoon! En sano sitä epäkohteliaisuudesta, poikaseni; mutta hän olisi joutunut perikatoon, Lot, ilman minua! Niin, voit todellakin olla minulle kiitollinen! Ymmärräthän itsekin, äitisi, rakas äitisi on kahdesti eronnut, molemmista ensimäisistä miehistään: ei, Lot, se on kaikkea muuta kuin sopivaa.»
»Rakas täti, äiti on aina ollut musta lammas meidän hyveellisessä perheessämme.»
»Ei, ei, ei!» sanoi Stefanie täti pudistaen pientä rauhatonta lintumaista päätään; ja linnut hänen ympärillään yhtyivät häneen ja visersivät myöntyvästi. »Perhe ei ole niinkään hyveellinen. Sanalla sanoen se ei ole ollut kunniallinen! En tahdo moittia äitiäni, mutta se on varma: minun isäni kuoli liian varhain. Et voi verratakaan isä Dercksz'iä häneen.»
»Tietysti, ketään Dercksz'iä ei voi verrata johonkin de Laders'iin», sanoi Lot.