»Sinä olet pilkallinen!» sanoi täti; ja linnut visersivät ilmaisten myötätuntoaan loukkauksen johdosta »Mutta ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli. En sano sitä äitisi vuoksi, joka on herttainen lapsi ja jota rakastan suuresti, mutta kaikki muut Dercksz'it, lukuunottamatta Harold enoa, ovat…»
»Mitä he ovat, Stefanie täti?»
»Ovat syntistä, hysteeristä joukkoa!» huusi Stefanie täti hyökkäävästi. »Anton eno, Daan eno, Thérèse täti ja, poikaseni — vaikka hän ei olekaan mikään Dercksz, niin on hänessä sittenkin samaa verta — myöskin Ottilie sisaresi! He ovat syntistä, hysteeristä joukkoa!» Ja hän ajatteli, »äitisikin kuuluu samaan joukkoon, poikaseni, vaikka minä en sano sitä.»
»Sitten olen hyvilläni», sanoi Lot, »että Pauws'ien tyyneys ja levollisuus pitää kurissa Dercksz'iläistä hysteriaani.» Ja hän tuumi: »Täti on aivan oikeassa, mutta kaikki on hänen äidistään lähtöisin… vaikka se onkin hypännyt Stefanie tädin yli.»
Mutta täti jatkoi, lintujen säestämänä:
»En sano sitä moittiakseni perhettä, poikaseni. Olen kova, sen myönnän, mutta minä puhun suuni puhtaaksi. Kuka uskaltaa olla suora meidän perheessämme?»
»Sinä, täti, sinä!»
»Niin, minä uskallan, minä, minä, minä!» huusi täti, ja kaikki linnut kaikissa häkeissä visersivät myöntyvästi. »Älkää juuri vielä lähtekö, jääkää vielä hetkeksi, Elly. Te olitte kovin herttaisia, kun tulitte. Elly, soitahan kelloa, ole hyvä. Sitten Klaartje tuo kirsikkalikööriä: minä valmistan sitä isoäidin Annan neuvojen mukaan; ja hän valmistaa sen hyvin.»
»Täti, meidän täytyy tosiaankin jatkaa matkaa.»
»Odottakaa, vain yksi ainoa lasi!» pyysi täti; ja linnut yhtyivät pyyntöön. »Muuten minä luulen, että panitte pahaksenne suoran puheeni…»