»Miten vakavalta sinun vastauksesi kuulosti, äiti! Se ei ole sinun tapaistasi.»
»Enkö minäkin voisi olla vakava kerran?»
»Miksikä noin alakuloinen ja vakava ja niin kiivas äsken? Siksikö, että minä menen naimisiin?»
»Ehkäpä.»
»Mutta sinähän pidät Ellystä…»
»Pidän kylläkin, hän on hyvin herttainen.»
»Kaikkein parasta on, että asetumme yhteen asumaan. Elly pitää myös sinusta. Olen puhunut siitä Steynille.»
Lot nimitti isäpuoltaan, toista isäpuoltaan, Steyniksi, aivan yksinkertaisesti vain Steyniksi, jota vastoin hän, ollessaan vielä keskenkasvuinen poika, oli nimittänyt ensimäistä isäpuoltaan »herra» Trevelleyksi. Ottilie oli ollut kolmasti naimisissa.
»Talo on liian pieni», sanoi äiti, »varsinkin, jos te pian saatte lapsia.»
Ja kuitenkin hän ajatteli: