»Mitä sinä sanot?» vanha nainen huusi kimakasti.
»Minä sanon», sanoi Takma, »että Ottilie, että Lietje… on kuudenkymmenen vuoden vanha…»
»Niin, niin!»
»Ja siis on enemmän kuin kuusikymmentä… enemmän kuin kuusikymmentä vuotta siitä kun…»
»Si-siitä kun mitä?», huudahti tohtori.
»Siitä kun Dercksz… hukkui», sanoi Takma.
Ja hän nyökkäsi.
»Voi!» valitti vanha nainen kohottaen kätensä kasvoilleen kulmikkaalla ja tuskallisella liikkeellä. »Älä puhu siitä. Miksikä sinä sanoit sen?»
»Ei», sanoi Takma, »en minä sanonut mitään…»
»Ei-ei-ei-ei!» mutisi tohtori. »Älä puhu siitä, älä puhu siitä… Me emme koskaan puhu siitä… Niin… Takma, miksikä sinä puhuit siitä?… Siinä-siinä-siinä ei ole mitään, mutta Ottilie tulee niin alakuloiseksi…»