»Miten hän ja Steyn tulevat keskenään toimeen?»
»He riitelevät.»
»Voi, tuota sinun äitiäsi!» sanoi Pauws. »Elly, ole hyvä ja ota majonneesia. Eikö saa olla? Lot, annahan viinipullo tänne: minä avaan sen… Tuo sinun äitisi on aina riidellyt. Sääli, että hän teki sitä. Suuttumusta, vihaisia sanoja… turhan tähden: sellaista se oli aina minunkin aikanani. Ja toisaalta hän oli niin suloinen… ja niin sanomattoman kaunis!»
»Niin», sanoi Lot, »ja minä olen äidin näköinen, joskin rumennettu painos.»
»Hän ei tarkoita sanaakaan siitä mitä hän sanoo», sanoi Elly.
»Ei», sanoi vanha herra, »hän ei tarkoita sitä, tuo itserakas poika!»
»Siitä huolimatta olisin kernaammin tahtonut olla sinun näköisesi, isä.»
»Lot, sinä puhut hullutuksia… Lisään majonneesia, Elly? Eikö todellakaan? Maistetaanpa sitten kylmää kananpoikaa. Ei, anna se tänne, Lot, minä leikkaan… Ja teidän häänne olivat aivan hiljaiset? Ei lainkaan kirkollista vihkimistä?»
»Ei.»
»Eikä kutsuvieraita?»