»Mistä minä olen sen sitten saanut? Äidillä ei ole sitä pelkoa, ei ainakaan samassa määrässä kuin minulla, vaikka…»
»Sinä olet taiteilija; niillä on tuollaisia hulluja ajatuksia. Minä olen aivan tavallinen ihminen.»
»Minä tahtoisin olla sinun kaltaisesi, pitkä ja hartehikas. Minä katselen sinua aina kateudella.»
»Mitä vielä, Lot, olet erinomainen sellaisena kuin olet!» sanoi Elly kumartuen hänen puoleensa.
»Jos olisit minun kaltaiseni, niin et olisi viehättänyt vaimoasi, vai mitä sanot, Elly?»
»Sitä on vaikea sanoa, isä!»
»Mitä kotiin kuuluu, poikaseni?»
»Samaa kuin ennenkin, samaa kuin ennenkin.»
»Miten äiti jaksaa?»
»Terve hän kylläkin on. Mutta henkisesti hän on kovin masennuksissa, kun minä menin naimisiin.»