»Me lähdemme Nizzaan.»
»Oi, todellako?… Ja… ja käyttekö siellä Ottilien luona?»
»Tietysti me käymme», sanoi Lot.
»Se on oikein, se on oikein… Kuinka te voitte olettaa, että meidän kaltaisellamme perheellä olisi hieno tuttavapiiri?… Ottilie kirjoittaa minulle silloin tällöin… Hän elää yhdessä erään italialaisen kanssa… Miksikä he eivät mene naimisiin, on minulle arvoitus.»
»Ja miksi he menisivät naimisiin?» kysyi Lot.
»Mutta Lot», sanoi Elly, »menimmehän mekin!»
»Me olemme sovinnaisempia kuin Ottilie. Minä olen sovinnaisempi kuin Ottilie koskaan on ollut. En olisi koskaan uskaltanut ehdottaa sinulle, ettemme menisi naimisiin. Ottilie on kokonaisempi luonne kuin minä.»
»Hän on kerrassaan hyvä tyttö… ja hävyttömän kaunis nainen», sanoi
Pauws.
»Hän on sinun näköisesi.»
»Mutta kauniimpi painos!» sanoi vanha herra nauraen. »Elly, hiukan lisää kakkua. Mutta miksikä he eivät mene naimisiin, sitä en käsitä enkä tule koskaan käsittämään. Olemmehan me kaikki muutkin menneet naimisiin.»