Lamppu ei kestänyt tätä hurjaa hyökkäystä, vaan kaatui ja vieri lattialle särkyen sirpaleiksi, öljy syttyi tuleen, joka poltti seinäpapereita, tuoleja, pöytiä, uhaten näin taloa tulipalolla. Hölppä tuleen tukehtuen paloi elävältä, mutta tämän ulkonaisen tuskan rinnalla tuntui ehkä hänen sisäinen, aivoissa ja sisälmyksissä riehuva polttonsa helpommalta.
Ja kun juopuneet olivat saaneet tuon juoppohullun harakan sytyttämän tulen sammuksiin, tulkitsi yksi heistä, katsellen kuolleen tai oikeammin vapautuneen eläimen puoleksi hiiltynyttä ja jäykistynyttä ruumista, yleisen mielipiteen, jossa ilmeni ihmisten äärimmäinen tunnottomuus:
— Äh! kuinka ilkeä tuokin raato sentään on!