Viimeisessä huomautuksessa oli jotain lystikästä; merimies ei sanonut mitään, vaan jätti kauhean totuuden toistaiseksi.
"Lohdutamme itseämme päivällisellä pullolla samppanjaa", sanoi Jenks. "Mutta nyt kuulen ystäviemme huutavan saaren tällä puolella oleville, jälelle jääneille tovereilleen. Minun on otettava osaa keskusteluun."
Hän tarttui kivääriinsä ja paneutui pitkälleen miellyttävän lämpöiselle tasangolle. Hän luuli tuntevansa päällikön äänen jakelevan määräyksiä.
"Onkohan hän nälkäinen?" tuumi Jenks. "Siinä tapauksessa laitan ruokatavaroiden hankinnalle pikku esteen."
Iris sanoi:
"Mr Jenks?"
"Niin", vastasi Jenks päätään kääntämättä. Hän arvasi kyseessä olevan tavanmukaisen asian.
"Saanko tulla sinne. Olen väsynyt täällä istumiseen."
"Kyllä, tällä hetkellä ei ole mitään vaaraa. Mutta ne saattaisivat nähdä teidät ja tehän muistatte mitä — —."
"Niin, muistan sen erinomaisen hyvin. Siinäkö kaikki. Kuului vaatteiden kahinaa. Nyt näytän mieheltä. Jos lupaatte olla minua katsomatta, niin tulen esiin."