"Te aioitte sanoa jotain, kun tulitte keskeytetyksi", huomautti merimies.
"Niin, minua kummastutti huomatessani miten lämpimäksi tämä tasanko on tullut." Sitten lisäsi hän hetken vaiettuaan: "Nyt luulen käsittäväni miksi tulitte niin liikutetuksi vesivarastomme vuodettua kuiviin. Ennen päivän päättymistä saamme tuntea kaikki janon tuskat."
"Älkäämme maalatko pirua seinälle", sanoi Jenks. "Mutta minä olen janoissani nyt."
Mies liikahti levottomasti. Hän oli liiankin tietoinen kaikille ihmisille yhteisestä heikkoudesta, joka aiheutti halun saada sellaista, jonka tyydyttäminen oli sula mahdottomuus. Hänen oma kurkkunsakin oli aivan kuiva.
"Hakekaa tinapikari", sanoi hän. "Ottakaamme puolet varastostamme ja käyttäkäämme toinen puoli syödessämme. Koettakaa olla hengittämättä suun kautta. Vielä emme ole todellisessa veden tarpeessa. Se on suureksi osaksi luulottelua." Tyttö mittasi huolellisesti puolet ja huudahti:
"Minä juon ensiksi!"
"Ei, ei!" huudahti Jenks kärsimättömästi. "Antakaa tänne."
Tyttö oli olevinaan kummastunut.
"Kohteliaisuudesta" alkoi hän.
"Valitan, mutta minun täytyy vaatia sitä."